The Rocks

 Heippa!

Mä oon Noora ja ajattelin, että The Rocks-joukkueen blogin ensimmäiseksi tekstiksi sopisi kirjoitus, jonka oon aikaisemmin julkaissut jo omassa blogissani (Lumoavaa). Tässä tulee aika hyvin esiteltyä meidän joukkueen historia.
Joukkueeseemme kuuluu siis kuusi energistä lukiolaista: Noora, Noora, Mirka, Vilkku, Tuuve ja Ida. Meitä valmentaa Kaisa ja varmaankin kaikki edellä mainituista tyttösistä tulevat kirjoittelemaan tänne jatkossa tekstejä.

Tervetuloa seuraamaan!

The Rocks vuonna 2012

Oon harrastanut show- ja ryhmätanssia vuodesta 2005 lähtien. Meidän joukkue on kisannut siitä lähtien vaihtelevalla kokoon panolla ihanan ja innovatiivisen valmentajan johdolla.

Poliisitanssi 2006

Merenneito 2008

Aluksi tanssiharrastus oli paikallisesti tosi suosittu ja lähes kaikki mun luokkalaiset olivat tai halusivat olla mukana The Rockseissa. Parhaimmillaan meitä oli n. 15 innokasta, energistä (ja kovaäänistä) tyttöä. Siinä oli varmaan valmentajalla aika paljon kestämistä ;D

Haaveita 2009

Vuosien mittaan joukkuelaisten määrä kuitenkin supistui pikkuhiljaa ja kaksi uusinta jäsentä saimme mukaan toimintaan syksyllä 2011. Jos uusia jäseniä ei oltaisi saatu, meitä olisi ollut vaan neljä ja kisaaminen olisi ollut lähes mahdotonta, joten kiitos siitä, että turvasitte meidän joukkueen tulevaisuuden!!:)

Sademetsä 2009-2010

Meidän joukkueessa, ja koko seurassa, on ihan MAHTAVA ryhmähenki ja meillä on (ihan oikeasti liioittelematta) aina hauskaa. Kaikilla on paljon asiaa ja ideoita ja välillä harkoissa täytyykin melkein viitata, jotta saa sanottua sanottavansa.

Piano 2010

Kisaaminen on tän harrastuksen suola. Harrastus on palkitseva, kun on jokin tavoite, jota varten harjoitellaan ja johon tähdätään intensiivisesti. Asujen, meikkien ja muun ulkoasun suunnittelu on myös hauskaa, mutta kaikista parasta kisaamisessa on se maailman ihanin - ja samalla kamalin- tunne ennen lavalle menoa. Adrenaliini virtaa, ja halu näyttää yleisölle ja tuomareille on todella kova. Onnistumisen tunne esiintymisen jälkeen on myös korvaamaton, erityisesti jos tuomarit ovat olleet samaa mieltä ja palautteet ovat rakentavat ja positiiviset.



Huopikkaat 2010-2011

Kirje isältä 2011

Myös kisamatkat ovat hauskoja, tosin joskus myös melko pelottavia, kun joku innostuu kertomaan hyytäviä kauhutarinoita. Ainoa miinus kisaamisessa on majoitus, joka sijoittuu usein koulun kovalle lattialle innokkaiden lasten yöllisten riehuntakohtausten ja juoksuratojen vaaravyöhykkeelle.

Äiti-tytär: "Muruseni" 2011-2012

Alettiin myös valmentaa pari vuotta sitten ja se on tuonut tanssimiseen ihan uuden puolen. Koreografioiden ja tanssituntien ohjelmien keksiminen antaa luovuudelle mahdollisuuden kukkia.

Heiton joukkueet

Toivottavasti tämä ihana harrastus jatkuu läpi elämän ja jonain päivänä meidän joukkuelaiset kisaa yli 50-vuotiaiden sarjassa ja osallistuu äiti-tytär-esityksiin – sinä vanhimpana sukupolvena. Kiitos upeille (joukkue)kavereille tähänastisesta matkasta ja kohti uusia haasteita! <3

Tahdotko? 2011-2012

-Noora